Tommy Tabermann kirjoitti joskus, ettei usko hetkeäkään siihen, että olisimme oman onnemme seppiä: "Jos me jotain täällä taomme, niin onnea toisillemme."

Sunnuntailapsi

 Kaunis talvi, kaunis sunnuntai, kaunis kaupunki, kaunis kotimatka. On onni ja etuoikeus kävellä auringon kirkkaudessa lumi huopikkaiden alla narksuen jään yli keskustaan. Museo, kunnon pakkanen, makeaa vihreää teetä jossain päin Punavuorta ja uteliaan mielen paras harrastus: spontaani asuntonäyttöön hairahtuminen. Ja tietenkin kiinnostuneen ostajan roolin esittäminen. Ah! Sunnuntai on päivä minun makuuni.

 Olen kiitollinen sunnuntaiden olemassaolosta, ystävistä, harvinaisesta auringosta, sattumista, mahdollisuuksista, tunteiden kirjosta, kodista, kauniista asioista ympärilläni, pakkasesta, tulevasta maaliskuusta, monista poluista, kirjoista, välittävistä ihmisistä, ystävällisistä sanoista. Klikkaamalla tätä Jukka-Poika ja Raappanan kappaletta Kiitollisuutta voi muistuttaa itseään tästä tärkeästä tunteesta, onhan kiitollisuus tyytyväisyyden tukijalka.

Karjalanpaisti goes à la carte

Miniatyyripaisti pikku genareihin, pikku laakerinlehtiä joukoon ja uuniin muhimaan.

Karjalanpaistin komponentit uudessa asussa.

Paistitorni. Alla lammas, keskellä possu, päällimmäisenä nauta. Karjalanpaistin uusi tuleminen.

Sattumia ja tapahtumia

Ylläolevat kuvat: Aino Pohjola

Viime vuosi lanseerattiin Muutoksen Vuodeksi 2012. En tiedä olivatko taustalla Maya-intiaanien kalenteri, sattuma vai ystäväni Tarun epäilemä kääpiö tuolla jossain... Ehkä vuosi 2012 oli puhdistava aalto jotain suurta varten, jota tämä vuosi tarjoaa. Oli tapahduttava suuria muutoksia sitä jotakin uutta varten. Huikean hyvä vuosi lopulta. Paljon koettu ja paljon opittu. Lopputuloksena opin sen, etten tiedä tästä elämstä yhtään mitään. Ja se jos mikä on hieno asia. Kaikki on avoinna. Mitäköhän tämä vuosi 2013 oikein tuokaan. Onneksi sitä ei etukäteen tiedä, voisi alkaa jännittämään!

Ylläolevat Aino Pohjolan hienosti ottamat kuvat bongasin esille, koska tänään Akateemisessa kirjakaupassa sattui jotain yllättävää. Vaeltelimme hyllyjen välissä ja ruokakirjaosastolla käteeni osui sattumalta kirja "Slow food -hyvää, puhdasta ja reilua ruokaa" (Marjo Uusikylä). Avasin kirjan ja löysin ensiavaamalla kirjasta oman naamani! Päädyimme kirjaan Perhon luokkakavereideni kanssa Kestävää Gastronomiaa -kurssin puitteissa. Kurssilla kavereideni kanssa toteutettu menu löytyy kirjasta kuvien ja kertomuksen kera. Lisäksi kirjassa komeilee myös kuva ja kuvaus syksyisestä hyväntekeväisyyskahvilastamme. Hauska yllätys tähän torstaihin!

Nämä kuvat tässä eivät ole kirjassa, vaan kuuluvat osana Kestävää Gastronomiaa -kurssilla tekemiimme julisteisiin, joissa kannustamme kuluttajia hyödyntämään luonnon antimia, kalastamaan, marjastamaan, metsästämään ja sissiviljelemään kaupungissa.

Seuraavaksi luvassa hieman menneitä muutaman sekalaisen, toisiinsa täysin liittymättömien kuvien muodossa. Nämä kuvat olen täysin luvatta ja salakavalasti kaapannut kavereideni Facebook-sivuilta. Tällaista välillä Perhossa:

Kiinalaista ruokaa

Jadenvihreä keitto

Kokonaisena paistettua kalaa Sichuanin tapaan

Perhoa on jäljellä enää kuukausi. Kevät kuluu harjoitteluissa ja töissä. Hurjaa.

Tässä muutama valokuva keittiötunneilta lokakuulta Kiina -viikon buffetpöydästä. Se, miksi viimeisessä kuvassa komeilee perinteinen skandinaavinen alkupala, toast skagen, on mysteeri...