Vegetalia, Fuengirola

Espanjalaiset ovat lihan ystäviä. Santa Isabelin ja Santa Anan (!) katujen risteyksestä löytyy kuitenkin eräs ravintola, joka erottuu muista Fuengirolan tavernoista. Restaurante vegetariano Vegetalia on toiminut Fuengirolassa jo 14 vuoden ajan tarjoillen lämpimän kodikkaassa ravintolassaan herkullista kasvisruokaa. Lounasbuffetista voi koota itselleen erittäin monipuolisen salaatin ja valita lautaselleen useista lämpimistä ruoista herkullisen kokonaisuuden. Vegetaliassa nautiskelimme esimerkiksi gratinoitua riisi-kasvispataa, kurpitsansiemen-rusina-quinoaa, rapeita falafeleja ja sopivasti tulista kasviscurrya. Ruokajuomana totta kai reilu lasillinen täyeläistä luomupunaviiniä. Jos vatsaan vain mahtuisi (voi, ei toivoakaan!), voisi jälkiruoaksi nauttia jonkin Vegetalian kakuista, joilla ravintola on niittänyt mainetta jo vuosien ajan. Viimeisten punaviinikulausten kaveriksi haukkaan palasen salaattipöydän juustosta, annan katseeni vaeltaa pitkin keltaisia seiniä ja värikkäitä maalauksia ja vaivun ajatuksiini miettimään syntyjä syviä: monta kertaa kehtaa santsata tuntematta häpeää? Jatkan tutkimusta aiheesta...

Sitten rannalle ruokalevolle ja virkistäytymään meren aaltoihin. Life is good.

Tänään taisimme Lauran kanssa löytää uuden kantakuppilan. Théhuone Eerikinkadulla hurmaa herttaisuudellaan, laajalla teevalikoimallaan ja yksinkertaisen tyylikkäällä sisustuksellaan. Jaoimme kannullisen vihreää mansikkaista luomuteetä, jonka kanssa meille iloiseksi yllätykseksi tarjoiltiin kuivattuja litschihedelmiä.

"Jos on kylmä, tee lämmittää.

Jos on kuuma, tee viilentää.

Jos olet masentunut, niin tee ilahduttaa.

Jos olet jännittynyt, niin tee rauhoittaa."

-Herbert John Gladstone (1854-1910, Iso-Britannian pääministeri)

Tässä muutamia tunnelmapaloja vapun kaveritapaamisesta Turusta. Turku, johon olen aivan ihastunut, on saanut kunnian olla Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Ja tuon huomaa! Nyt jos koskaan kannattaa siis suunnata kesämatkallaan tunnelmalliseen Turkkusee. Tästä linkistä löytyy lisää tietoa kulttuurivuoden tapahtumista: http://www.turku2011.fi/

Anna -korkokenkiä ja maalaisjärkeä;)

Hmmm... jostain syystä pidän tästä Anna-lehden uudesta kampanjasta.

Tämä lehtijuttu on vuoden takaa, joten tänä kesänä vielä ehtii kokea tuon hetken! Ehtiikö...?

Älä kelaile -relaile!

Kelpaa Riippumattoajattelijan odotella lämpimiä kesäpäiviä ja suunnitella riippumaton ripustamista puiden katveeseen, kun saa maistella aamuteensä tällaisesta ikiomasta kupposesta!

Kuppi Virkkukoukkusen http://www.virkkukoukkunen.net ja kiitos kuuluupi äidille.

Älä kelaile -relaile! Siinä on hieno motto elämälle. Tosin aina välillä elämässä lipsahtaa kelailun puolelle. Minullakin -vaikka mielestäni elämän peruspilareita tulisi olla tietty huolettomuus, positiivisuus ja kirkas lapsenusko siihen, että asiat aina järjestyvät. Nyt vielä hetken kelailen työmahdollisuuksia, opiskelupaikkoja, haaveita, todellisuutta, mitä teen ja mitä haluan tehdä, millaisen elämän haluan ympärilleni, millä ehdoilla. Kun nuo asiat ovat mietittty, relailen!

Minulla ei ikävä kyllä ole enää tietokonetta, joten Riippumattoilija viettää blogimaailmassa nyt varmaankin jonkin aikaa hiljaiseloa. Niinä hetkinä kun pääsen koneelle, täytyy hoidella gradun korjauksia pois alta, jotta voisin mahdollisimman pian (vihdoin ja viimeinen, tiedetään..) tituleerata itseäni maisteri Ikävalkoksi. Asiasta puheen ollen...paras siirtyä takaisin tekstin pariin.

Jäniksen kyydissä

Retretin ajoilta tutun Pekka Jylhän taiteeseen voi Helsingissä tutustua kätevästi vaikkapa metromatkalla. Kampin metroasemalla, suuren porkkanan naatin varjossa, uinuvat vitivalkoiset jänikset, jotka nuokkuessaan kysyvät kiireisiltä ohikiitäjiltä: "Mihin meillä muka on kiire?". Aikoinaan Retretin luolastossa Jylhän jänistaide taisi herättää osassa vierailijoita hieman hämmennystäkin ja ristiriitaisia tunteita. Itse ihastuin Jylhän luomiin kontrasteihin, erilaiseen uniikiin ideaan ja herkkyyteen, jota Jylhän luomasta taiteesta löytyi Retretin luolaston uumenissa. Pekka Jylhä on vuonna 1955 syntynyt taiteilja, jonka kädenjälki on nähtävissä mm. Urho Kekkosen "Lähde" muistomerkissä Finlandia-talon kupeella.

Kuinka tehdä elämästä (vieläkin) ihanampaa? Osa 1/2011

Hellyyttäviä aforismeja. Lauseita rakkaudesta. Höpsöjä ajatuksia. Vessapaperissa. En kestä. Hymyilen onnellisena. Yksin. Vessassa.

Pieniä juttuja. Ne saavat tavallisissa hetkissä mielen hymähtämään. Ehkäpä jopa hymyilemään. Voi Lambi minkä teit.

Hän on täällä taas

Varhainen maaliskuun aamu. Kevyt pakkanen viilentää poskia yön terveisinä. Kuultava, vielä kainosteleva auringon paiste. Kuin se ujostellen miettisi saapuiko juhliin liian aikaisin. Ohut, kengän alla ritisevä jää peittää lätäköitä katukiveyksellä -tiedän, että päivällä ne jo sulavat auringon katseen alla. Neiti Kevät on täällä taas!

http://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs

Helsingin Sanomien satoa

Oi sinä ihana A.W.Yrjänä. Lupaan kuunnella enemmän musiikkiasi kiitokseksi näistä ruokajutuistasi.

http://www.hs.fi/juttusarja/ruokarayha/artikkeli/Rasvam%C3%B6rk%C3%B6+pelottaa/1135264654506

Olenpa tainnut mainostaa näitä kirjoituksia ennenkin. Kannataa lueskella noita muitakin julkaisuja -ja taustalle CMX soimaan.

Oma Kolo

Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja Peikolla pehmoinen olo...

Yksi lempirunoistani on ruotsinkielinen. Tämän Ulf Lundellin runo on ollut nastalla kiinnitettynä huoneeni seinällä jo yli kymmenen vuotta -taittelin sen reppuuni turvaan erään yläasteen ruotsin tunnin jälkeen. Runo muistuttaa minua siitä kuinka paljon ihanuutta on ympärillämme, kuinka paljon kauniita nautinnollisia asioita on pienissä hetkissä. Runo muistuttaa, että on luvallista nauttia siitä mistä minä eniten nautin: rauhasta, harmoniasta, hiljaisuudesta, luonnosta, mutta kuitenkin niin, että tiedän ihmisten olevan lähelläni. Runo on kaihoisa ja herkkä -aivan kuin myöhäinen kesäilta Saimaalla.

Onni on yksinkertaisia asioita. Niistä täytyy vain muistaa nauttia koko sydämellä, antaa niille mahdollisuus näyttäytyä.

Balilaisen uskomuksen mukaan ihminen tarvitsee onnelliseen ja tasapainoiseen elämään neljä asiaa: ystävyyttä, voimaa, rohkeutta ja runoutta. Ottakaamme ensimmäinen askel runouden avulla!

Jag trivs bäst i fred och frihet

för både kropp ock själ

ingen kommer i min närhet

som stänger in och stjäl

jag trivs bäst när dagen bräcker

när fälten fylls av ljus

när tuppar gal på avstånd

när det är långt till närmaste bus

men ändå så pass nära

att en tyst och stilla natt

när man sitter under stjärnorna

kan höra festens skratt

jag trivs bäst i fred och frihet

Jag trivs bäst när havet svallar

ock måsarna ger skri

när stranden fylls av snäckskal

med havsmusik uti

när det klara ock det enkla

får råda som det vill

när ja är ja ock nej är nej

ock tvivlet tiger still

då binder jag en krans av löv

ock lägger den vid närmaste sten

där runor ristats för vår skull

nån gång för länge sen

jag trivs bäst när havet svallar

ock måsarna ger skri

för både kropp ock själ

Anna itsellesi lupa...